Pinned post
Päivittäinen muistutus siitä, että kasvuttomuus ei ole seurausta vain Nokian romahduksesta, Euroopan velkakriisistä, koronapandemiasta tai "globaalin kasvun imun" odottelusta.
Pikemminkin kyse on kannustimien vääristymisestä, loputtomasta kaikkialle ulottuvasta valtioinfektion aiheuttamasta jäykkyydestä ja status quon palvonnasta ja poliittisista valinnoista, joiden seurauksena yrittäjyys lamautunut ja tuottavus ei ole kasvanut. Julkisesti ollaan kovin huolissaan tuloeroista ja varallisuuseroista, vaikka käytännössä kyse on Suomessa siitä, että osa vain köyhtyy toisia hitaammin. Kun kaikki lopulta yritetään tasata, ei seuraavalle kasvupyrähdykselle välttämättömiä varallisuusmassoja ehdi merkittävästi kertyä edes yhdessä sukupolvessa (tai ylisukupolvisesti). Lopuksi yritys myydään ulkomaille, kun Suomesta ei löydy pääomia ja/tai kiinnostusta. Tytäryhtiötalous on valittu tie.
Ajattelisi, että kasvu syntyy ennen kaikkea yksityisten yritysten menestyksen kautta. Suomessa kannustimet ovat jo rapautuneet, jonka seurauksena "liiallinen riskinotto ja työnteko ei selvästi kannata. Kenellä on halu palkata ja investoida, kun riskin ja tuoton suhde heikko? Miksi vaihtaa "liikaa" vapaa-aikaa työhön, kun verotus ei siihen kannusta?
Pääoman kertyminen on hidasta ja tuotteliaimpien ihmisten osuus, jotka voisivat (ja haluavat) ottaa (yrittäjä)riskiä, on pienessä populaatiossa jatkuvasti pienempi (ja tämän takia myös huudetaan valtiota apuun). Valtio kuppaa kaikkialta niin paljon välistä ja ulottaa lonkeronsa jokaiseen yhteiskunnan kerrokseen, joten ei ihme, että Suomi on näivettynyt. Liikkumavara vain kaventuu, joten vaikka julkisia palvelulupauksia on paljon, ne näivettyvät kaiken muun mukana. Sieltä täältä leikkaamalla ja veroprosentteja sinne tänne hieman säätämällä tilanne ei helpota.
EU:n luoman sisämarkkinan, yhtenäisemmän sääntelypohjan ja euron piti luoda kasvulle edellytyksiä, mutta lopputulos on ollut lähes 20 vuotta jatkunut lamaannus. Julkiset menot paisuvat, palvelulupaukset laajentuvat, nettomaksajia entistä vähemmän, jokaiselle erityisintressiryhmälle löytyy perustelut (vrt. loputon vääntö yritystuista) ja verotus kaikilla tasoilla kiristynyt jatkuvasti, joten ei ihme, että kasvun taikakaava ei toimi.
Valtio on lapannut rahaa loputtomasti kaikkialle: infraan, koulutukseen, vihreään siirtymään, eu(ro)maiden lepyttelyyn jne. Koronapandemian vihreän elvyttelylepyttelypaketin piti olla piristysruiske ja siunata meitä loputtomalla viennin kasvulla, mutta se(kin) meni vihkoon. Ei pitänyt änkyröidä, koska se ei ollut Suomen etujen mukaista. Solidaarisuuspääomaa pitäisi olla paljon, joten miksi kasvua ei näy? Miksi yritykset eivät näe Suomessa mahdollisuuksia?
Aikamoisessa juntturassa ollaan ja takana pian menetetyt kaksikymmentä vuotta, mutta nyt on tärkeää pitää kiinni siitä, että ei tehdä mitään liian rohkeaa. Yhteisessä veneessä ja sitä rataa.
Pikemminkin kyse on kannustimien vääristymisestä, loputtomasta kaikkialle ulottuvasta valtioinfektion aiheuttamasta jäykkyydestä ja status quon palvonnasta ja poliittisista valinnoista, joiden seurauksena yrittäjyys lamautunut ja tuottavus ei ole kasvanut. Julkisesti ollaan kovin huolissaan tuloeroista ja varallisuuseroista, vaikka käytännössä kyse on Suomessa siitä, että osa vain köyhtyy toisia hitaammin. Kun kaikki lopulta yritetään tasata, ei seuraavalle kasvupyrähdykselle välttämättömiä varallisuusmassoja ehdi merkittävästi kertyä edes yhdessä sukupolvessa (tai ylisukupolvisesti). Lopuksi yritys myydään ulkomaille, kun Suomesta ei löydy pääomia ja/tai kiinnostusta. Tytäryhtiötalous on valittu tie.
Ajattelisi, että kasvu syntyy ennen kaikkea yksityisten yritysten menestyksen kautta. Suomessa kannustimet ovat jo rapautuneet, jonka seurauksena "liiallinen riskinotto ja työnteko ei selvästi kannata. Kenellä on halu palkata ja investoida, kun riskin ja tuoton suhde heikko? Miksi vaihtaa "liikaa" vapaa-aikaa työhön, kun verotus ei siihen kannusta?
Pääoman kertyminen on hidasta ja tuotteliaimpien ihmisten osuus, jotka voisivat (ja haluavat) ottaa (yrittäjä)riskiä, on pienessä populaatiossa jatkuvasti pienempi (ja tämän takia myös huudetaan valtiota apuun). Valtio kuppaa kaikkialta niin paljon välistä ja ulottaa lonkeronsa jokaiseen yhteiskunnan kerrokseen, joten ei ihme, että Suomi on näivettynyt. Liikkumavara vain kaventuu, joten vaikka julkisia palvelulupauksia on paljon, ne näivettyvät kaiken muun mukana. Sieltä täältä leikkaamalla ja veroprosentteja sinne tänne hieman säätämällä tilanne ei helpota.
EU:n luoman sisämarkkinan, yhtenäisemmän sääntelypohjan ja euron piti luoda kasvulle edellytyksiä, mutta lopputulos on ollut lähes 20 vuotta jatkunut lamaannus. Julkiset menot paisuvat, palvelulupaukset laajentuvat, nettomaksajia entistä vähemmän, jokaiselle erityisintressiryhmälle löytyy perustelut (vrt. loputon vääntö yritystuista) ja verotus kaikilla tasoilla kiristynyt jatkuvasti, joten ei ihme, että kasvun taikakaava ei toimi.
Valtio on lapannut rahaa loputtomasti kaikkialle: infraan, koulutukseen, vihreään siirtymään, eu(ro)maiden lepyttelyyn jne. Koronapandemian vihreän elvyttelylepyttelypaketin piti olla piristysruiske ja siunata meitä loputtomalla viennin kasvulla, mutta se(kin) meni vihkoon. Ei pitänyt änkyröidä, koska se ei ollut Suomen etujen mukaista. Solidaarisuuspääomaa pitäisi olla paljon, joten miksi kasvua ei näy? Miksi yritykset eivät näe Suomessa mahdollisuuksia?
Aikamoisessa juntturassa ollaan ja takana pian menetetyt kaksikymmentä vuotta, mutta nyt on tärkeää pitää kiinni siitä, että ei tehdä mitään liian rohkeaa. Yhteisessä veneessä ja sitä rataa.
